Hanna-Riikka Kuisman ylijäämälauseita ja kirjallisia kuulumisia. Tänään on kulunut tasan kymmenen vuotta esikoisteokseni, Elinkautisen. Juhlin sitä tekemällä korjauksia romaanikäsikirjoitukseen, josta tulee kirja ensi vuonna. Lisäksi muitakin väyliä, esim. Ensimmäiseksi nyt Kirjojen Yö Porissa. Jossa keskustelen Rosa Meriläisen kanssa aiheesta Nainen, ruumis ja kuolema. Antologiat, Hullut akat ja muut.

Nyt olen palailemassa vähitellen taas ruorin ääreen. Tekemistä olisi paljon muutakin, mutta kirjoittamisinto on palaamassa väkevästi. Tuijotan sateeseen ja olenkin yhtäkkiä Edinburghissa tuijottelemassa brittiversioon samasta säätilasta, humpsis! Maanantai 15. Lepäsin silmät suljettuina ja yhtäkkiä ilma oli niitä täynnä. Hengitin ne sisään ja näpyttelin puh.

Jees jees, neljäs postaus tänään, ollaanpas sitä tehokkaita. En ajo tehdä tässä mitään kattavaa arviointeja podcasteista koska Varjohovi. Vähän meinas että tekisi sellaisen. Narrative Breakdownissa on yksi ärsyttävä juttu ja se on juontajan oman kirjoittamisapin jatkuva mainostaminen, muuten olen viihtynyt näiden parissa.

Mistä se on tehty, nykyaika? Alkoholiton viina, kofeiiniton kahvi, sokerittomat makeiset, savuttomat tupakat, munattomat miehet, pilluttomat naiset, hajuttomat kainalot, syvyydettömät pinnat, lumettomat talvet, suvettomat kesät. Siitä se on tehty, nykyaika. Mitä kuuluu, kukkuluuruu? Olen aina ollut introvertti ja omaan rauhaani hakeutuva, mutta ehkä olen tottunut siihen liikaa. Ehkä olen ollut niin paljon itsekseni, että ihmisseura tuntuu sietämä.